Pauline Hortelano

What does it mean for an academic to practice anti-racism? Is it about acknowledging that racism occurs in and outside of academia? Is it about familiarizing oneself with “race” and critical race or postcolonial discourses? Is it a matter of incorporating discussions on “race”, racialization or Othering in one’s teaching, research and writing? Or does practicing anti-racism entail more than these?

Suvi Keskinen

Lukiessani uutisia Kempeleen raiskausepäilyistä ja pääministerin järjestämästä ”kriisikokouksesta” sekä selaillessani aiheesta käytyä verkkokeskustelua mieleen nousee kolme sanaa: sukupuoli, kansakunta ja rodullistaminen. Ja ennen kaikkea niiden kytkökset poliittisessa toiminnassa ja kansalaiskeskustelussa. Samalla kyseessä on tietynlainen déjà vu. Jokaisella julkisuudessa kohua herättävällä tapauksella on omat erityispiirteensä, mutta se miten niihin reagoidaan näyttää seuraavan tietynlaista kaavaa.

Suvi Keskinen

Mistä se alkoi? Alkoiko se tänä syksynä kun Ylen pääuutislähetys esitti rajoja kiinni vaativan mielenosoituksen puhenaisena äidin, jolle turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen tarkoitti hänen vaaleiden tyttöjensä ahdistelua ja raiskauksia? Vai alkoiko se Helsingin Sanomien Kauhavaa koskevasta uutisoinnista, jossa muutamat paikalliset poliitikot ja asukkaat vastustivat turvapaikanhakijoiden majoitustilaa yläasteen naapurissa vetoamalla tyttöjen turvallisuuteen? Vai hyppäsikö se silmille keväällä tapahtuneen Tapanilan raiskaustapauksen jälkeen käydyistä keskusteluista? Nimittäin sellaisten väitteiden hyväksyttävyys julkisuudessa, joissa tiettyjen etnisten ryhmien miehet esitetään yhtenäisenä ryhmänä jonka jokainen jäsen on todennäköinen raiskaaja tai vähintäänkin velvollinen pyytämään anteeksi ryhmänsä puolesta. Viime ajoilta löytyy myös useita esimerkkejä siitä, että toimittajat esittävät ja itse muotoilevat tällaisia väitteitä kyseenalaistamatta niihin sisältyvää rasismia.

Suvi Keskinen ja Minna Seikkula

Rasismiin liittyvä käsitteistö on suomenkielessä vielä vakiintumatonta ja monet kansainvälisessä keskustelussa keskeiset sanat kuten rodullistaminen, valkoisuusnormi tai kolonialististen ajatustapojen purkaminen etsivät vielä paikkaansa rasisminvastaisten aktiivien ja tutkijoiden kielenkäytössä. Jotkut sanat näyttävät silti yleistyneen. ”Käänteisrasismiin” törmää niin opiskelijoiden esseevastauksissa ja seminaarikeskusteluissa kuin maahanmuuttoa käsitteleviä verkkokeskusteluja selatessa. Mikä on tämä nopeasti yleistynyt termi ja millaisiin tarkoituksiin sitä käytetään?

Miten rasismi liittyy kolonialismiin? Miksi rasismista puhuminen on vaikeaa – vai onko se? Mikä on syksyllä 2015 kaikkein polttavin ongelma, johon rasisminvastaisessa toiminnassa tulisi tarttua? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat tutkijat, aktivisti-journalistit ja kulttuurivaikuttajat Rasismi ja sen haastaminen nykypäivän Suomessa -keskustelutilaisuudessa. Kuuntele keskustelun podcast!

Minna Seikkula

Heinä-elokuun taitteessa 2015 Suomessa runsaat 20 000 ihmistä otti kantaa rasististen viholliskuvien rakentamista vastaan ja monikulttuurisuuden puolesta. Monet poliittiseen eliittiin kuuluvat henkilöt tasavallan presidenttiä myöten antoivat tukensa rasismivapaasta Suomesta unelmoivalle mielenosoitukselle. Jo viime keväänä uunituore hallitus linjasi, että ”rasismia ei sallita”[1]. Aletaanko Suomessa siis kohta olla rasismivapaassa tilassa?

Sami Torssonen

Facebook is a mighty weapon in the ideologist’s arsenal. We log on daily – nay, hourly – restlessly seeking shareable punchlines. Unfortunately, con artists and lackeys of all kinds know this. Climate sceptics, anti-vaccine activists, and racist demagogues now reach vast audiences in Facebook’s environment of nonexistent source criticism.