Sari Irni

Ylen mukaan vastaanottokeskukset ovat raportoineet viime vuonna 58 itsemurhayrityksestä, ja tämän vuoden puolella niitä on ollut noin kymmenen (Hämäläinen 2017). Nämä luvut ovat erittäin huolestuttavia. Turvapaikanhakijoiden mielenilmaus jatkuu Helsingin Rautatientorilla edelleen 27.2. tapahtuneen Maahanmuuttovirastossa käynnin ja keskustelun jälkeen. Itsemurhayritykset ovat yksi oire tämänhetkisestä suomalaisesta turvapaikkapolitiikasta, jota 10.2.2017 alkanut ja yhä jatkuva turvapaikanhakijoiden mielenilmaus pyrkii vastustamaan.

Faith Mkwesha

 On March 8, 2016, on the occasion of International Women’s Day, I was asked to give a speech about safety at a public demonstration in Turku. The event was organized by individual activists together with KJAR (the System of Free Women Society of East Kurdistan). The theme was Take Back the Night, which has been a rallying point for different feminist demonstrations in Turku during the last three years. In 2016, the theme Take Back the Night was motivated by a desire to reclaim public space from fascist and nationalist groups that had roamed in public spaces in the city at night. They claim that their motive is to protect Finnish white women who are under threat of rape and physical violence by migrant men. These groups have practiced violence and hatred towards women, racialized people, trans* people and other marginalized groups.  Like in all nationalist projects, women’s bodies are being used as arguments for racist values.

Jukka Könönen & Niina Vuolajärvi

Pakolaiskriisi tiivistyy helposti uutisoinnissa dramaattisiin kuviin Välimerellä hengestään kamppailevista siirtolaisista ja heitä pelastavista rajavartijoista. Vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, mikä siirtolaisia odottaa Euroopan ulkorajojen ylittämisen jälkeen: oleskeluluvan saaminen voi olla vaikeampaa kuin itse rajojen ylittäminen.

Suvi Keskinen

Since the elections on November 9th that resulted in Donald Trump being chosen as the next President of the US, various explanations have been presented by commentators in newspapers, TV and social media. Many of them, at least in Finland, seem to centre on the role of the white working-class and discuss how people in areas that suffer from large scale industrial decline wanted political change. However, this is a very narrow and to some extent misleading analysis of the complex problematics leading to the victory of Trump

Suvi Keskinen

Yhdysvaltain marraskuisten presidentinvaalien jälkeen toimittajat ja sosiaalisen median kommentaattorit ovat kiivaasti etsineet selityksiä Donald Trumpin voitolle. Useimmat näyttävät (ainakin Suomessa) hakevan syitä valkoisen työväenluokan tyytymättömyydestä ja taloudellisesti heikosti menestyvien alueiden asukkaiden muutoksenhalusta. Tämä on kuitenkin kapea-alainen ja osittain harhaanjohtava kuva siitä yhteiskunnallisesta problematiikasta, joka Trumpin valinnan taustalta löytyy.

Aminkeng A Alemanji

“Hello I am Amin, a researcher at the University of Helsinki working on the issue of antiracism education in Finland.” This is how I often introduce myself to people only to observe a quiet exclamation and a smug smile. I often wonder if this is because of who I am or what I am doing or if it is just my accent. In March 2015, a journalist working for YLE news helped me understand the reason for my interlocutors’ reactions when she followed her smile with the question “Oh is there such a thing (as antiracism education) in Finland?”

What are the central questions for antiracism today and what kinds of strategies do activists and researchers use in their struggles towards an antiracist future? What is critical antiracist activism and how are understandings of it related to our intersecting positionalities? These are some of the questions that were addressed by activists and researchers in a panel discussion, organised by Raster network, at the Antiracist Forum.

Johanna Leinonen

Viimeisen vuoden aikana Suomessa on kiivaasti keskusteltu Soldiers of Odinin kaltaisista katupartioista. Internetin keskustelupalstoilla katupartioiden tarpeellisuutta on perusteltu nimenomaan turvapaikanhakijamiesten aiheuttamalla seksuaalisella uhalla suomalaisia naisia ja tyttöjä kohtaan. Marraskuussa 2015 Suvi Keskinen kirjoitti raiskausepäilyjä koskevissa keskusteluissa piilevästä sukupuolittuneesta rasismista sekä siitä, miten rodullistettuja ja sukupuolittuneita uhkakuvia rakennettiin poliittisessa toiminnassa ja kansalaiskeskustelussa. Jälkimmäisessä kirjoituksessa Keskinen viittasi kymmenen vuotta sitten kohua herättäneisiin Oulun raiskaustapauksiin, joihin syyllistyneitä henkilöitä ei koskaan löydetty, mutta jotka internetissä yhdistettiin yhtäältä turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin ja toisaalta muslimeihin ja Lähi-idän maista tulleisiin miehiin varsin hatarien tuntomerkkien (kuten ”tumma tukka” ja alkuperä ”jostain Välimeren maasta”) perusteella.

Nämä kuvaukset tuntuvat hämmentävän tutuilta, kun on tutkinut suomalaisten ja ulkomaalaisten välisiä intiimejä suhteita kuvaavia kirjoituksia 1980–2000-lukujen Hymy– ja Anna-lehtien palstoilla.