Niko Pyrhönen

Viime aikoina on käyty keskustelua peitetarinan käyttämisestä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Viimeisin suurta huomiota herättänyt tapaus liittyy brittiläisen HOPE not hate -verkoston syyskuussa 2017 julkaisemaan tutkimukseen yhdysvaltaisesta äärioikeistosta ja uusnatseista. Tutkimusraportissaan ”My year inside the international alt-right” 25-vuotias ruotsalainen maisteriopiskelija Patrik Hermansson kertoo soluttautuneensa väkivaltaisen äärioikeiston pariin esiintymällä sananvapausloukkauksista graduaan tekevänä Erik Hellberginä, joka sympatisoi uusnatsismia ja on huolissaan ”arjalaisen rodun” puhtaana säilymisestä.

Leonardo Custódio

In the first week of June, I participated in the workshop “Racism and Anti-racism in the Nordic Societies”[1], at the Södertörn University in Sweden. It was the first time I attended an academic anti-racism event. As a black newcomer to the field, I felt the discussions were rich and enlightening. However, I also felt how whiteness[2] in the academia can be silencing. Based on my experience in the workshop, this text is a reflection about the silencing force of whiteness in the academia and how it can affect the participation of black scholars in predominantly white groups, environments and debates.

Raster-blogin Suvi Keskinen vieraili #StopHatredNow-tapahtumassa

Antirasistinen interkulttuurinen tapahtuma #StopHatredNow valtasi Kansallisteatterin Lavaklubin kolmeksi päiväksi toukokuussa 2017. Tapahtuman tavoitteena oli lisätä taidekentän monimuotoisuutta. Yleisö sai seurata ja osallistua ohjelmaan, joka sisälsi luentoja, paneelikeskusteluja ja workshopeja. Ilta-ohjelmasta löytyi myös musiikkia ja teatteria. Toista kertaa järjestettävän tapahtuman toteutti löyhä verkosto, johon kuuluivat UrbanApa, Kulttuuria kaikille -palvelu, Kulttuurikeskus Caisa, Interkult, Aalto-yliopiston ViCCA / CuMMA, Zodiak – Uuden tanssin keskus, ArtsEqual, Kansallisteatterin Lavaklubi sekä Ruskeat Tytöt.

Daria Krivonos

Whiteness is not a matter of skin pigmentation or phenotypical traits but a structural system of advantage that grants privilege to white people. Whiteness as a system of supremacy and privilege is based on exclusion of other groups, and hence, becomes a site of struggle for people who don’t meet the social ideal of whiteness, such as, for example, Russian-speakers in Finland.

Sari Irni

Kaksi päivää paljon huomiota saaneen, Afganistaniin 3.4. lähteneen, palautuslennon jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi analyysin otsikolla ”Some-aalto palautuslennosta Afganistaniin käänsi valon sinne, minne moni ei halua katsoa – ja teki sen tavalla, joka kertoo paljon ajastamme” (Pullinen 2017). Kirjoituksen alaotsikko kuuluu seuraavasti: “Palautuslento Afganistaniin käynnisti huhumyllyn, jossa faktat jäivät somen tunneaallon alle”.