Kenellä on oikeus perheeseen?

Sisäministeriössä valmistellaan ulkomaalaislain muutosta, jonka tavoitteena on tiukentaa perheenyhdistämisen edellytyksiä. Luonnos hallituksen esitykseksi on lähtenyt lausunnolle 27.1.2016. Lakimuutos laittaisi toimeentulovaatimukset Suomessa asuvien kansainvälistä suojelua saaneiden sekä Suomen kansalaisten perheenyhdistämiselle. Kiristyksiä ovat jo vastustaneet useat ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt sekä lasten oikeuksia ajavat tahot.

Toimeentulovaatimus on säädetty niin korkeaksi, että käytännössä se riistää normaalituloisen ihmisen oikeuden perhe-elämään. Sen lisäksi, että lakiehdotus estäisi lähihoitajina tai bussikuskeina toimivia Suomen kansalaisia saamasta esimerkiksi yhdysvaltalaista tai thaimaalaista puolisoaan Suomeen, vaikeuttaa se suuresti jo täällä pysyvästi oleskelevien maahanmuuttajien kotouttamista ja oikeutta perhe-elämään. Puolisosta ja kahdesta lapsesta koostuvan perheen yhdistämiseksi ihmisen tulisi olla suomalaisen keskipalkan ylittävässä tehtävässä: yhdistäjälle tulisi verotuksen ja työnantajan ja työntekijän eläke-ja vakuutusmaksujen jälkeen jäädä käyttövaraa 2600 euroa [1].

Tutkijoina ja maahanmuuton asiantuntijoina näemme tämän erittäin huolestuttavana kehityssuuntana. Perheenyhdistäminen on jo nyt vaikeaa. Yli puolet perheenyhdistämishakemuksista hylättiin vuonna 2014. Toteutuessaan lakimuutos myös ajaa lapsia ja aikuisia vaarallisille merireiteille perheidensä luokse sekä ruokkii siten myös lisääntyvää ihmissalakuljetusta.

Perheenyhdistämiseen on tehty radikaaleja tiukennuksia jo vuonna 2012, mistä alkaen hakemuksen on voinut jättää vain ulkomailla asuva perheenjäsen. Tämä tiukennus on tehnyt prosessin mahdottomaksi monille sellaisille perheille, joilla ei ole varaa kustantaa perheenjäsentensä matkoja lähimpään Suomen edustustoon. Monissa konflikteista kärsivissä maissa, kuten Irakissa tai Syyriassa, ei ole lainkaan mahdollista jättää hakemuksia. Näissä tilanteissa hakemuksen jättäminen edellyttää voimassa olevaa passia ja matkustamista toiseen maahan. Passin hankinta taas on monelle konfliktin keskellä mahdotonta.

Lisäksi hakemuksen liitteeksi vaaditaan muita asiakirjoja (avioliittotodistus, lapsen syntymätodistus), joiden tulee olla käännettyjä joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi sekä laillistettuja. Käytännössä dokumenttien laillistaminen ei esimerkiksi Irakissa tällä hetkellä onnistu. Hakemuksen jättäminen, haastattelut ja mahdolliset muut tutkimukset vaativat byrokratian toimivuuden lisäksi paljon aikaa ja rahaa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artiklan määrittelemä perhe-elämän suoja ei voi olla riippuvainen siitä, missä ammatissa sattuu työskentelemään. Oikeus perhe-elämään ei saa olla toimeentulosta riippuvainen, vaan ihmisoikeutena se kuuluu kaikille.

Naiset ovat tässä erityisen epätasa-arvoisessa asemassa, koska he usein työllistyvät matalammin palkatuille aloille. Esimerkiksi Oxfordin yliopiston Migration Observatoryn tekemän tutkimuksen mukaan Isossa-Britanniassa vuodesta 2012 voimassa ollut toimeentulovaatimus tarkoittaa sitä, että 55 prosentilla Iso-Britannian kansalaisuuden omaavista naisista ei olisi varaa elää puolisonsa kanssa, sillä heidän ansionsa alittavat tulovaatimuksen. Jos ulkomailla oleva perhe koostuu puolisosta ja kahdesta lapsesta, tulovaatimukseen ei yllä 69 prosenttia naisista. Myöskään nuorten alle kolmekymppisten Britannian kansalaisten palkat eivät riitä täyttämään toimeentulovaatimuksen ehtoja.

Vaikka nyt valmisteilla olevaan lakimuutokseen sisältyy kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneille mahdollisuus perheenyhdistämiseen kolmen kuukauden sisällä, se ei kuitenkaan auta konfliktialueilla oleskelevia ja vähävaraisimpia perheenjäseniä, joilla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta jättää hakemustaan niin nopealla aikataululla.

Perheenyhdistäminen liitetään usein yksinomaan pakolaisuuteen, vaikka esimerkiksi vuosina 2014 ja 2015 vain noin 16 prosenttia myönteisistä päätöksistä olivat tapauksia, joissa perheenkokoaja oli Suomessa kansainväliseen suojeluun perustuvalla oleskeluluvalla. Kyse oli vain noin tuhannesta Suomeen muuttaneesta perheenjäsenestä.

Myös turvapaikanhakijoina saapuvien alaikäisten lasten perheenyhdistäminen on tehty todella vaikeaksi. Ulkomaalaislain mukaan perheenyhdistämisestä tulee saada päätös ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta. Esimerkiksi 16-vuotiaana Suomeen saapuvalle turvapaikanhakijalle aikaraja tulee pitkällisessä hakuprosessissa vastaan.

Lapsia ja nuoria pidetään – syystä – haavoittuvassa asemassa olevina ryhminä, ja on oletettavaa, että perheen läsnäolon merkitys heidän hyvinvoinnilleen ja elämän aloittamiselle uudessa ympäristössä on korostunut. Jos alaikäinen turvapaikanhakija ei ehdi tai voi saada vanhempaansa luokseen, käy helposti niin, että täytettyään 18 vuotta nuori jää täysin yksin, ilman perheensä tukea, ja joutuu sen sijaan kantamaan huolta perheestään. Palvelujärjestelmä ei kykene tukemaan lapsia ja nuoria tarpeeksi, joten perheen merkitys nuorten hyvinvoinnille, ja sitä kautta myös uuteen maahan kotoutumiselle, on suuri. Alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohdalla käytäntö on jo nyt räikeässä ristiriidassa suomalaisessa yhteiskunnassa laajasti peräänkuulutetun lapsen edun kanssa. Tiukennukset vaikeuttaisivat lasten asemaa entisestään.

Vastapainon keväällä ilmestyvästä kirjasta saa lisätietoja perheenyhdistämisestä.

Johanna Hiitola
YTT, yliopistonlehtori, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius/Jyväskylän yliopisto

Hanna Repo
TtT-koulutettava, projektitutkija, Turun yliopisto

Niina Vuolajärvi
VTM, tohtorikoulutettava, Rutgersin yliopisto/ Itä-Suomen yliopisto

Anna-Maria Tapaninen
VTT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto

Saara Pellander
VTM, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Tiina Sotkasiira
YTT, tutkijatohtori, Itä-Suomen yliopisto

Marja Peltola
VTT, tutkija, Nuorisotutkimusverkosto

Marja Katisko
VTT, tutkija, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Irma Hirsjärvi
FT, tutkija, Jyväskylän yliopisto

Outi Fingerroos
Professori, akatemiatutkija, Jyväskylän yliopisto

Ilpo Helén
Professori, Itä-Suomen yliopisto

Juha Suoranta
Professori, Tampereen yliopisto

Marja Tiilikainen
FT, akatemiatutkija, Helsingin yliopisto

Kati Turtiainen
YTT, yliopistonlehtori,  Kokkolan yliopistokeskus Chydenius/Jyväskylän yliopisto

Karin Creutz
CEREN, Helsingin yliopisto

EDIT: 8.2. klo 16.32 kirjoitusvirhe kirjottajatiedoissa on korjattu.

EDIT: 9.2. klo 11.15 tietoja toimeentuloedellytyksestä on täsmennetty: puolison ja kahden lapsen perheenkokoajalta edellytetään 2600 euron nettotuloja, alaviitteeseen on lisätty tarkennus tulovaatimuksessa huomioonotetusta tulosta.

[1] Toimeentulovaatimukset koskevat nettopalkkaa eli verojen ja maksujen jälkeen käteen jäävää palkanosaa. Puolison saamiseksi Suomeen tulovaatimus on nettona 1700 euroa, puolison ja lapsen kohdalla 2200 euroa. Puolison ja kahden lapsen osalta toimeentuloehto on jopa 2600 euroa. Myös kustannuksia korvaavat sosiaalietuudet, kuten lapsilisä tai asumistuki lasketaan mukaan tuloihin, jos perhe on niihin oikeutettu.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Kenellä on oikeus perheeseen?

  1. Paluuviite: Perheet maahanmuuton kontrollin välineenä - ETMU

Kommentointi on suljettu.