Käänteisrasismin mahdottomuus

Suvi Keskinen ja Minna Seikkula

Rasismiin liittyvä käsitteistö on suomenkielessä vielä vakiintumatonta ja monet kansainvälisessä keskustelussa keskeiset sanat kuten rodullistaminen, valkoisuusnormi tai kolonialististen ajatustapojen purkaminen etsivät vielä paikkaansa rasisminvastaisten aktiivien ja tutkijoiden kielenkäytössä. Jotkut sanat näyttävät silti yleistyneen. ”Käänteisrasismiin” törmää niin opiskelijoiden esseevastauksissa ja seminaarikeskusteluissa kuin maahanmuuttoa käsitteleviä verkkokeskusteluja selatessa. Mikä on tämä nopeasti yleistynyt termi ja millaisiin tarkoituksiin sitä käytetään?

Käänteisrasismi ei ole tutkimuksen käsite. Eurooppalaisissa rasismikeskusteluissa viime vuosina melko tiuhaan viljelty käänteisrasismi liittyy ennemminkin rasististen ajatusten salonkikelpoiseksi muokkaamiseen kuin rasismin analyysiin. [i] Käänteisrasismi nostetaan esiin silloin kun halutaan vakuuttaa, että oikeastaan yhteiskunnallisissa olosuhteissa ei ole mitään vikaa. Konsensus-Suomessa tasapuolisuusvaatimus on vahva ja rodullistuneista valtasuhteista (rasismista) puhuminen herättää usein vastustusta. Väittämällä että rasismi kohdistuu myös valkoiseen valtaväestöön, neutralisoidaan puhe valtasuhteista. Käänteisestä rasismista puhuminen antaa ymmärtää, että olisimme kaikki samalla viivalla, yhtä alttiita rasismin kokemiselle. Yhtä mielekästä on esittää, että homofobia osuu myös heteroihin ja vammattomia syrjitään vammaisuuden perusteella. Myös rasisminvastaiset vaatimukset menettävät merkityksensä eli muuttuvat ei-performatiivisiksi, jos samaan aikaan esitetään että ongelma koskee ”kaikkia” yhtä lailla.

Tutkimuskeskustelussa on toistuvasti todettu, että rasismi on sosiaalisesti ja historiallisesti muotoutunut yhteiskunnallinen ilmiö – rasismi ei pelkisty yksilöllisiin ennakkoluuloihin eivätkä kulttuuriseen kuvastoon vakiintuneet rasistiset käsitykset ole luonnollinen välttämättömyys[ii] . Rasistiset käytännöt ja niitä oikeuttavat ajatustavat juurtuivat osaksi eurooppalaisia yhteiskuntia modernilla ajalla, osaltaan sekä kolonialismin että suurta suosiota saaneiden pseudotieteellisten rotuteorioiden myötä[iii]. Lähes viiden vuosisadan ajan maailma jaettiin kolonialistisen järjestyksen mukaisesti. Eriarvoisuus oikeutettiin väitteillä siitä, että eurooppalainen sivistys ja kehitys olivat korkeammalla tasolla kuin siirtomaissa. Globaalit valtasuhteet ovat monin tavoin edelleen kytköksissä kolonialismin aikana syntyneisiin taloudellisiin rakenteisiin ja kulttuurisiin käsityksiin. Myöskään suomalaista yhteiskuntaa tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa taloudellisen, poliittisen, kulttuurisen ja tiedollisen vallan eriarvoista jakautumista etnistettyjen ja rodullistettujen rajalinjojen mukaisesti.

Käänteisrasismiin vetoaminen tarkoittaa tällaisten rodullistettujen valtasuhteiden kieltämistä. Yhdysvaltalaiset tutkijat[iv] ovat esittäneet että valkoisen väestön määrällisen osuuden vähetessä ja etuoikeuksien kyseenalaistuessa on noussut esiin puhetapa, jossa korostetaan valkoisten uhattua asemaa ja valkoisia yhdysvaltalaisia rasismin keskeisimpinä uhreina. Vastaavalla tavalla Suomessa Perussuomalaisten rasismia koskeva kannanotto vuodelta 2011 listaa rasismiksi kaikenlaiset teot, jotka suuntautuvat vähemmistöjä tai enemmistöä kohtaan tai esiintyvät vähemmistöjen välillä. Näillä määritelmillä pyritään suoranaisesti rasismia koskevan keskustelun ja määrittelyiden muuttamiseen. Omaksumalla osia rasisminvastaisen puheen muodoista ja muokkaamalla niitä otetaan käyttöön rasisminvastaisen puhetavan poliittinen painoarvo ja tunnettuus – samalla kun itse viestin sisältöä käännetään vastaamaan omaa ulossulkevaa poliittista agendaa tavalla, jota voidaan nimittää käänteisyyden politiikaksi[v].

Mainittu julkilausuma keinottelee rasisminvastaisella sanastolla myös antamalla ymmärtää, että positiivinen erityiskohtelu on syrjintää Suomessa asuvien enemmistöä kohtaan. Syrjintää kokevia ihmisiä tukevat toimenpiteet voi nähdä eriarvoistavana kohteluna vain, jos rasismin merkitystä ei ole ymmärretty (tai se on ymmärretty tahallaan väärin). Väitettä on toistettu yhdysvaltalaisessa rasismikeskustelussa jo jonkin aikaa[vi], ja kenties into puhua ”käänteisrasismista” ja ”positiivisesta syrjinnästä” lainaa sikäläisistä keskusteluista. Suomessa positiivista erityiskohtelua hyödynnetään nimittäin harvakseltaan. Lainsäädännön sallima mutta Suomessa vähäisessä määrin sovellettu käytäntö pyrkii muuttamaan reilummaksi asetelmaa, jossa osa yhteiskunnan jäsenistä on lähtökohtaisesti etuoikeutettuja toisiin nähden – ei siis syrjimään ketään. Kokonaiskuvan hahmottaminen edellyttää irrottautumista yksilökeskeisestä ajattelutavasta ja ymmärrystä erilaisista yhteiskunnallisista asemista. Yksittäisten rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden mahdollinen ennakkoluuloinen tai stereotypisoiva puhe tai edes siihen kytkeytyvät teot eivät poista yhteiskunnallisia valtasuhteita. Ihmiset voivat loukata ja vahingoittaa toisiaan rodullistettujen rajojen yli moneen suuntaan. Puheissa ja teoissa on kuitenkin kyse rasismista vain silloin, kun ne viittaavat tiettyjen ryhmien systemaattisena syrjintänä ilmenevään valtajärjestykseen. Rasismin käsitteen rajallisuuden ymmärtäminen on tärkeää, jotta se ei menetä merkitystään.

Sen sijaan ei voida kiistää sitä, etteivätkö jotkut rodullistamisen kohteeksi joutuvat ihmiset voisi suhtautua rasistisesti toisia vähemmistöryhmiä kohtaan. Rasistisen syrjinnän kohteena olevat ihmiset voivat yhtälailla tarttua puheissaan ja teoissaan rasismiin liittyviin hierarkioihin.   Esimerkiksi afroruotsalaiset kansalaisjärjestöt ovat jo jonkin aikaa pyrkineet kiinnittämään huomiota afrikkalaistaustaisten kokemaan rasismiin ja väkivaltaan, jonka keskiössä ovat kolonialismin, orjakaupan ja rotuerottelun historian myötä syntyneet nimitykset (n-sana) ja halventavat ajatustavat. Näitä ajatustapoja ja niihin liittyvää rasistista toimintaa eivät harjoita ainoastaan valtaväestöön kuuluvat vaan niiden käyttöönotto voi joskus näyttäytyä toisille rodullistetuille ihmisille keinona nostaa omaa asemaa etnistetyissä ja rodullistetuissa hierarkioissa.

Toisinaan käänteisrasismista puhuvat muistuttavat kärkkäästi kokemuksista, joissa he ovat itse olleet vähemmistössä esimerkiksi matkustaessaan Afrikan tai Aasian eri maissa. Vaikka käänteisrasismiin viittaavat esittävät itsensä alakynnessä tai puolustuskannalla olevina, näissä kertomuksissa rasismin hierarkia ei kuitenkin muutu miksikään. Matkailijat, jotka tulevat kohdelluiksi valkoisina länsimaalaisina ja siten oletetusti esimerkiksi satumaisen rikkaina, ovat osa samaa hierarkkista järjestystä, jonka puitteissa on ”luonnollista” olettaa Euroopan ulkopuolelta tulevien turvapaikanhakijoiden olevan kouluttamattomia ja köyhiä. Yksittäisen matkailijan kokemia vaikeuksia ei ole millään tavoin mielekästä rinnastaa globaaleihin eriarvoisuuksiin.

Rasismin kääntäminen edellyttäisi valtasuhteiden laajamittaista muutosta. Jos jonkinlaista laajamittaista valtasuhteiden muutosta on näkyvissä tai toiveissa suomalaisessa yhteiskunnassa, se liittyy rasisminvastaisen liikkeen tavoitteisiin purkaa eriarvoisuutta tuottavia rakenteita ja käsityksiä. Käänteisrasismin käsitteen toistelu on kaukana näistä tavoitteista.

Keskinen on akatemiatutkija ja Seikkula tohtorikoulutettava Turun yliopistossa.

 

[i] Fekete, Liz 2013: “Reverse Racism and the Manipulation of White Victimhood” julkaisussa ENAR 2013: Recycling Hatred: Racism(s) in Europe Today.

[ii] Esim. Lentin, Alana (2008) Racism: A Beginners Guide. London: Oneworld Publications. Murji, Karim & Solomos, John (2005) Racialization. Studies in Theory and Practice. Oxford: Oxford University Press. Omi, Michael & Winant, Howard 2015) Racial Formation in the United States. New York, Routledge. 3rd ed.

[iii] Lentin, Alana (2008). Racism: A Beginners Guide. London: Oneworld Publications.

[iv] Esim. Winant, Howard (2004) New Politics of Race: Globalism, Difference, Justice. Minneapolis: University of Minnesota Press. Bonilla-Silva, Eduardo (2010) Racism without Racists. Lanham: Rowman and Littlefield.

[v] Keskinen, Suvi (2012) Limits to Speech? The Racialised Politics of Gendered Violence in Denmark and Finland. Journal of Intercultural Studies 33: 3, 261-274.

[vi] Fish, Stanley 1993: Reverse racism or how the pot got to call the kettle black. julkaisussa Atlantic. 1993 272:5, s. 128.

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Käänteisrasismin mahdottomuus

  1. Paluuviite: Käänteisen rasismin olemattomuudesta, osa II - Image-blogit

Kommentointi on suljettu.