Jukka Könönen & Niina Vuolajärvi

Pakolaiskriisi tiivistyy helposti uutisoinnissa dramaattisiin kuviin Välimerellä hengestään kamppailevista siirtolaisista ja heitä pelastavista rajavartijoista. Vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, mikä siirtolaisia odottaa Euroopan ulkorajojen ylittämisen jälkeen: oleskeluluvan saaminen voi olla vaikeampaa kuin itse rajojen ylittäminen.

Saara Pellander 

Ulkomaalaislaki ja sen tulkinta ovat liian kapeita. Ihmisten elämät ja heidän perheensä ovat monimuotoisempia kuin lain asettamat kategoriat edellyttävät. Esimerkiksi Suomesta avioliiton perusteella oleskelulupaa hakevilta on evätty oleskelulupia, koska Suomessa asui aviomiehen lisäksi hakijan lapsia ja lapsenlapsia. Vaikka maalaisjärjellä ajatellen voisi olettaa, että perheen olemassaolo Suomessa olisi hakijan eduksi, Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus tulkitsivat, että hakija käyttää avioliittoa keinona päästä Suomeen muun perheensä luokse.[i] Tästä huomaa, ettei lain tarkoitus ole yhdistää perheenjäseniä toisiinsa, vaan pitää mahdollisimman paljon ihmisiä Suomen ulkopuolella.

Suvi Keskinen     

Muutama päivä Brysselin terrori-iskujen jälkeen voi tuntua itsestään selvältä että eurooppalaisten pitää olla huolissaan turvallisuudesta. Mutta juuri siksi on tärkeätä tarkastella kriittisesti sitä keskeistä roolia, jonka turvallisuus on saanut käsiteltäessä maahanmuuttoa. Sillä jo ennen Brysselin iskuja maahanmuutto ja turvallisuus liitettiin kiinteästi toisiinsa toimittajien, viranomaisten ja poliitikkojen puheissa.

Minna Seikkula

Heinä-elokuun taitteessa 2015 Suomessa runsaat 20 000 ihmistä otti kantaa rasististen viholliskuvien rakentamista vastaan ja monikulttuurisuuden puolesta. Monet poliittiseen eliittiin kuuluvat henkilöt tasavallan presidenttiä myöten antoivat tukensa rasismivapaasta Suomesta unelmoivalle mielenosoitukselle. Jo viime keväänä uunituore hallitus linjasi, että ”rasismia ei sallita”[1]. Aletaanko Suomessa siis kohta olla rasismivapaassa tilassa?