Suvi Keskinen     

Muutama päivä Brysselin terrori-iskujen jälkeen voi tuntua itsestään selvältä että eurooppalaisten pitää olla huolissaan turvallisuudesta. Mutta juuri siksi on tärkeätä tarkastella kriittisesti sitä keskeistä roolia, jonka turvallisuus on saanut käsiteltäessä maahanmuuttoa. Sillä jo ennen Brysselin iskuja maahanmuutto ja turvallisuus liitettiin kiinteästi toisiinsa toimittajien, viranomaisten ja poliitikkojen puheissa.

Gavan Titley

Every now and then, I get into an argument online about racism. I should know better. But once I did it on a larger scale, as a project, when I cooperated with The Guardian on a series called Racism in the Digital Age. The series developed from an editorial concern with the sheer level of abuse aimed at writers of colour ‘below the line’. But while abuse could be moderated, there was also sense that whenever a writer of minority background wrote in any way about their experience, or with a lens trained on the racial dimension of social and political issues, they were frequently greeted with hostility, hostility expressed in the refrain, ‘why are you bringing race into it?’ The first wave of articles in the series, then, was to examine changing understandings of racism in the UK, and also to invite writers who had experienced this abuse or latent hostility to write about their experience of writing about race and racism in an interactive media environment.

Sisäministeriössä valmistellaan ulkomaalaislain muutosta, jonka tavoitteena on tiukentaa perheenyhdistämisen edellytyksiä. Luonnos hallituksen esitykseksi on lähtenyt lausunnolle 27.1.2016. Lakimuutos laittaisi toimeentulovaatimukset Suomessa asuvien kansainvälistä suojelua saaneiden sekä Suomen kansalaisten perheenyhdistämiselle. Kiristyksiä ovat jo vastustaneet useat ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt sekä lasten oikeuksia ajavat tahot.

Hunderra Assefa & Karin Creutz

Tänään, lauantaina 6.2.2016, Pegida ja muut islamvastaiset ryhmät järjestävät mielenosoituksia eri puolilla Eurooppaa. Myös Helsingissä joukko Rajat kiinni -verkoston aktiiveja järjestää islamvastaisen mielenosoituksen, jota mainostetaan ”osana laajempaa eurooppalaista, patrioottista toimintaa”. On hälyttävää, että pelkoa ja vihaa lietsovat ryhmät aktivoituvat nyt myös Suomessa. Riippumatta puoluekannasta tai maahanmuuttopoliittisista näkemyksistä, kaikilla Suomessa asuvilla on aihetta olla huolissaan muslimeja kohtaan suunnatun vihapuheen ja islamofobisen väkivallan lisääntymisestä ja sen seurauksista.

Pauline Hortelano

What does it mean for an academic to practice anti-racism? Is it about acknowledging that racism occurs in and outside of academia? Is it about familiarizing oneself with “race” and critical race or postcolonial discourses? Is it a matter of incorporating discussions on “race”, racialization or Othering in one’s teaching, research and writing? Or does practicing anti-racism entail more than these?

Suvi Keskinen

Lukiessani uutisia Kempeleen raiskausepäilyistä ja pääministerin järjestämästä ”kriisikokouksesta” sekä selaillessani aiheesta käytyä verkkokeskustelua mieleen nousee kolme sanaa: sukupuoli, kansakunta ja rodullistaminen. Ja ennen kaikkea niiden kytkökset poliittisessa toiminnassa ja kansalaiskeskustelussa. Samalla kyseessä on tietynlainen déjà vu. Jokaisella julkisuudessa kohua herättävällä tapauksella on omat erityispiirteensä, mutta se miten niihin reagoidaan näyttää seuraavan tietynlaista kaavaa.

Suvi Keskinen

Mistä se alkoi? Alkoiko se tänä syksynä kun Ylen pääuutislähetys esitti rajoja kiinni vaativan mielenosoituksen puhenaisena äidin, jolle turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen tarkoitti hänen vaaleiden tyttöjensä ahdistelua ja raiskauksia? Vai alkoiko se Helsingin Sanomien Kauhavaa koskevasta uutisoinnista, jossa muutamat paikalliset poliitikot ja asukkaat vastustivat turvapaikanhakijoiden majoitustilaa yläasteen naapurissa vetoamalla tyttöjen turvallisuuteen? Vai hyppäsikö se silmille keväällä tapahtuneen Tapanilan raiskaustapauksen jälkeen käydyistä keskusteluista? Nimittäin sellaisten väitteiden hyväksyttävyys julkisuudessa, joissa tiettyjen etnisten ryhmien miehet esitetään yhtenäisenä ryhmänä jonka jokainen jäsen on todennäköinen raiskaaja tai vähintäänkin velvollinen pyytämään anteeksi ryhmänsä puolesta. Viime ajoilta löytyy myös useita esimerkkejä siitä, että toimittajat esittävät ja itse muotoilevat tällaisia väitteitä kyseenalaistamatta niihin sisältyvää rasismia.