Johanna Leinonen

Viimeisen vuoden aikana Suomessa on kiivaasti keskusteltu Soldiers of Odinin kaltaisista katupartioista. Internetin keskustelupalstoilla katupartioiden tarpeellisuutta on perusteltu nimenomaan turvapaikanhakijamiesten aiheuttamalla seksuaalisella uhalla suomalaisia naisia ja tyttöjä kohtaan. Marraskuussa 2015 Suvi Keskinen kirjoitti raiskausepäilyjä koskevissa keskusteluissa piilevästä sukupuolittuneesta rasismista sekä siitä, miten rodullistettuja ja sukupuolittuneita uhkakuvia rakennettiin poliittisessa toiminnassa ja kansalaiskeskustelussa. Jälkimmäisessä kirjoituksessa Keskinen viittasi kymmenen vuotta sitten kohua herättäneisiin Oulun raiskaustapauksiin, joihin syyllistyneitä henkilöitä ei koskaan löydetty, mutta jotka internetissä yhdistettiin yhtäältä turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin ja toisaalta muslimeihin ja Lähi-idän maista tulleisiin miehiin varsin hatarien tuntomerkkien (kuten ”tumma tukka” ja alkuperä ”jostain Välimeren maasta”) perusteella.

Nämä kuvaukset tuntuvat hämmentävän tutuilta, kun on tutkinut suomalaisten ja ulkomaalaisten välisiä intiimejä suhteita kuvaavia kirjoituksia 1980–2000-lukujen Hymy– ja Anna-lehtien palstoilla.

Uyi Osazee

I remember clearly the first time I was profiled by the police in Helsinki. It was the evening rush hour in the city and I had just made my way down the crowded escalator that leads to the underground metro platform in Hakaniemi, just two stops from the city center. As I got off the escalators, a metro was blaring out alarms, signaling it was about to depart. I quickened my steps, half running, half walking, determined to get on it. I rushed forward, hoping to beat the soon closing metro doors. A few paces off the doors, I was stopped by two individuals. They literally jumped in front of me, forcing me to stop abruptly to avoid colliding into them.

Minna Seikkula, Aino Korvensyrjä ja Saara Pellander 

Rasismin mahdollisimman suppea määrittely yhteiskunnallisessa keskustelussa on tunnistettu strategia rasististen argumenttien ja käytäntöjen oikeuttamiseksi.[1] Akateeminen keskustelu rasismista kevään 2016 aikana muistuttaa siitä, että vastaavanlaisia määrittelykamppailuja käydään yhtälailla tutkimuksen kontekstissa. Helsingin yliopistolla järjestetty pohjoismaista rotuhygieniaa ja eugeniikkaa käsitellyt seminaari ja Poliisiammattikorkeakoulun Maahanmuutto ja turvallisuus -raportti ovat esimerkkejä siitä, että rasismin käsitteellistäminen vaatii huomiota myös tutkimuksessa.

Suvi Keskinen     

Muutama päivä Brysselin terrori-iskujen jälkeen voi tuntua itsestään selvältä että eurooppalaisten pitää olla huolissaan turvallisuudesta. Mutta juuri siksi on tärkeätä tarkastella kriittisesti sitä keskeistä roolia, jonka turvallisuus on saanut käsiteltäessä maahanmuuttoa. Sillä jo ennen Brysselin iskuja maahanmuutto ja turvallisuus liitettiin kiinteästi toisiinsa toimittajien, viranomaisten ja poliitikkojen puheissa.

Hunderra Assefa & Karin Creutz

Tänään, lauantaina 6.2.2016, Pegida ja muut islamvastaiset ryhmät järjestävät mielenosoituksia eri puolilla Eurooppaa. Myös Helsingissä joukko Rajat kiinni -verkoston aktiiveja järjestää islamvastaisen mielenosoituksen, jota mainostetaan ”osana laajempaa eurooppalaista, patrioottista toimintaa”. On hälyttävää, että pelkoa ja vihaa lietsovat ryhmät aktivoituvat nyt myös Suomessa. Riippumatta puoluekannasta tai maahanmuuttopoliittisista näkemyksistä, kaikilla Suomessa asuvilla on aihetta olla huolissaan muslimeja kohtaan suunnatun vihapuheen ja islamofobisen väkivallan lisääntymisestä ja sen seurauksista.

Suvi Keskinen

Lukiessani uutisia Kempeleen raiskausepäilyistä ja pääministerin järjestämästä ”kriisikokouksesta” sekä selaillessani aiheesta käytyä verkkokeskustelua mieleen nousee kolme sanaa: sukupuoli, kansakunta ja rodullistaminen. Ja ennen kaikkea niiden kytkökset poliittisessa toiminnassa ja kansalaiskeskustelussa. Samalla kyseessä on tietynlainen déjà vu. Jokaisella julkisuudessa kohua herättävällä tapauksella on omat erityispiirteensä, mutta se miten niihin reagoidaan näyttää seuraavan tietynlaista kaavaa.

Suvi Keskinen

Mistä se alkoi? Alkoiko se tänä syksynä kun Ylen pääuutislähetys esitti rajoja kiinni vaativan mielenosoituksen puhenaisena äidin, jolle turvapaikanhakijoiden saapuminen Suomeen tarkoitti hänen vaaleiden tyttöjensä ahdistelua ja raiskauksia? Vai alkoiko se Helsingin Sanomien Kauhavaa koskevasta uutisoinnista, jossa muutamat paikalliset poliitikot ja asukkaat vastustivat turvapaikanhakijoiden majoitustilaa yläasteen naapurissa vetoamalla tyttöjen turvallisuuteen? Vai hyppäsikö se silmille keväällä tapahtuneen Tapanilan raiskaustapauksen jälkeen käydyistä keskusteluista? Nimittäin sellaisten väitteiden hyväksyttävyys julkisuudessa, joissa tiettyjen etnisten ryhmien miehet esitetään yhtenäisenä ryhmänä jonka jokainen jäsen on todennäköinen raiskaaja tai vähintäänkin velvollinen pyytämään anteeksi ryhmänsä puolesta. Viime ajoilta löytyy myös useita esimerkkejä siitä, että toimittajat esittävät ja itse muotoilevat tällaisia väitteitä kyseenalaistamatta niihin sisältyvää rasismia.

Suvi Keskinen ja Minna Seikkula

Rasismiin liittyvä käsitteistö on suomenkielessä vielä vakiintumatonta ja monet kansainvälisessä keskustelussa keskeiset sanat kuten rodullistaminen, valkoisuusnormi tai kolonialististen ajatustapojen purkaminen etsivät vielä paikkaansa rasisminvastaisten aktiivien ja tutkijoiden kielenkäytössä. Jotkut sanat näyttävät silti yleistyneen. ”Käänteisrasismiin” törmää niin opiskelijoiden esseevastauksissa ja seminaarikeskusteluissa kuin maahanmuuttoa käsitteleviä verkkokeskusteluja selatessa. Mikä on tämä nopeasti yleistynyt termi ja millaisiin tarkoituksiin sitä käytetään?

Miten rasismi liittyy kolonialismiin? Miksi rasismista puhuminen on vaikeaa – vai onko se? Mikä on syksyllä 2015 kaikkein polttavin ongelma, johon rasisminvastaisessa toiminnassa tulisi tarttua? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtivat tutkijat, aktivisti-journalistit ja kulttuurivaikuttajat Rasismi ja sen haastaminen nykypäivän Suomessa -keskustelutilaisuudessa. Kuuntele keskustelun podcast!