Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan aiheuttama shokki ja lamaannus vaihtui nopeasti avustustoiminnaksi. Meidän on tehtävä kaikkemme auttaaksemme sotien uhreja. Ukrainan pakolaisten auttaminen jatkuu, mutta samalla sodalla ja sen uhreilla on alettu tehdä politiikkaa. Nyt on korkea aika kyseenalaistaa Perussuomalaisten rasistinen viesti. Näin kirjoittaa Tuija Saresma. Kuva: Markus Spiske/Unsplash.
Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan aiheuttama shokki ja lamaannus vaihtui nopeasti avustustoiminnaksi. Olemme lahjoittaneet rahaa sodasta pakeneville ja sen jalkoihin jääneille, olemme järjestäneet tarvikekeräyksiä, olemme avanneet kotiemme ovet Ukrainasta tuleville pakolaisille.
Monen mieleen on tullut talvisota ja evakkokokemukset. Meitä autettiin, nyt on meidän vuoromme auttaa. Avustaminen on tärkeä vastavoima sodan julmuuksille.
Ukrainasta on lähtenyt sotaa pakoon yli kolme miljoonaa ihmistä. Vuoden 2015 niin kutsutun pakolaiskriisin aikana Eurooppaan saapui Syyrian myös naapurimaihin levinneen sodan, Afganistanin sodan ja Irakin sodan ja miehityksen aiheuttaman sekasorron takia reilu miljoonaa turvapaikanhakijaa.
Ukrainan yhtä vihollista vastaan käymää sotaa ei voi verrata Syyrian sotaan, mutta molemmissa on kuollut myös paljon siviilejä ja inhimillinen kärsimys on suurta.
Meidän on tehtävä kaikkemme auttaaksemme sotien uhreja. Ukrainan pakolaisten auttaminen jatkuu, mutta samalla sodalla ja sen uhreilla on alettu tehdä politiikkaa.
Perussuomalaisten puolue jakaa sosiaalisessa mediassa kuvaa, jossa vihainen koira jahtaa pelokkaan näköistä miestä. Tekstinä on ”On helpompaa auttaa heitä, jotka eivät uhkaa auttajan turvallisuutta.”
Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra ehdottaa pakolaiskiintiön nollaamista Ukrainasta tulevien pakolaisten takia. Hän toistaa kahtiajakoa Ukrainan kunnollisiin ja oikeisiin pakolaisiin ja aiemmin tulleisiin vääränlaisiin pakolaisiin.
Entinen perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho väittää, että ukrainalaiset pakolaiset ansaitsevat apumme toisin kuin Lähi-idän sotia paenneet, joista hän puhuu ”vuoden 2015 vyörynä”. Hän asettaa vastakkain hädissään olevat ukrainalaiset naiset ja lapset ja ”vyöryssä” maahamme tulleet. Tämän ryhmän hän nimeää ”irakilaisiksi bodatuiksi korstoiksi, jotka kertovat olevansa 17-vuotiaita”. Hän korostaa ukrainalaisten kiitollisuutta ja väittää irakilaisia kiittämättömiksi. Hänen mukaansa tiedämme ukrainalaiset ahkeriksi, kun taas irakilaisia ei näy rakennustyömailla ja maatiloilla. Retoriikka on tuttua oikeistopopulistista vastakkainasettelua.
Keskeisin argumentti Halla-ahon kirjoituksessa on, että Ukrainan sota seurauksineen on eurooppalainen pakolaiskriisi. Halla-aho puhuu näennäisesti maantieteestä. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin siitä, että ukrainalaiset pakolaiset ansaitsevat hänen mielestään apumme, koska he ovat niin kuin me.
Halla-aho on pitkään puhunut erilaisista kulttuureista, millä hän tuottaa ihmisiä hierarkkisesti arvottavaa vastakkainasettelua Halla-ahon kirjoituksissa Lähi-idän kulttuuri asettuu kaikin tavoin eurooppalaista huonommaksi ja Lähi-idästä tulevat laiskemmiksi, takapajuisemmiksi, barbaarisemmiksi kuin sivilisaatiossa korkeammalle asettuvat eurooppalaiset. Hän välttää puhumasta rodusta. Eri maista tulevien sotaa pakenevien ihmisten asettaminen paremmuusjärjestykseen on silti rasistista.
Irakissa syntynyt suomalaiskirjailija Hassan Blasim kirjoittaa romaanissaan Kelloja ja vieraita väkivallan olevan myrsky, joka repii mennessään kaikki itsestäänselvyydet, pelot, omahyväiset kuvitelmat ja valheelliset verhoilut, niin että jäljelle jää vain alaston totuus.
Ukrainan sota on tällainen väkivaltainen myrsky, joka näyttää totuuden perussuomalaisten rasismista.
Nyt on korkea aika kyseenalaistaa puolueen rasistinen viesti. Jokainen avunannon ele, oli sen motiivi mikä tahansa, on toki arvokas. On silti uskallettava kysyä, olemmeko me valmiita auttamaan ukrainalaisia juuri siksi, että he ovat saman näköisiä kuin me.
Jos olemme valmiit auttamaan jokaista sotaa pakenevaa tämän ihonväristä, iästä ja sukupuolesta riippumatta, vähintä mitä voimme tehdä, on kannattaa Lupa elää -kansalaisaloitetta (https://lupaelaa.fi/). Sen avulla pyritään auttamaan niitä vuonna 2015 sotia Suomeen paenneita ihmisiä, jotka jäivät maahanmuuttobyrokratian takia tyhjän päälle. Heidän pitkittyneet turvapaikkaprosessinsa ja paperittomuutensa rikkoo ihmisoikeuksia ja se on saanut humanitaarisen kriisin mittasuhteet. Kriisi olisi ratkaistavissa, jos pitkään ja yhtäjaksoisesti Suomessa turvapaikanhakijoina, paperittomina tai tilapäisellä oleskeluluvalla asuneiden asema virallistettaisiin ja myönnettäisiin heille oleskelulupa ja tarvittaessa muukalaispassi.
Kulttuurintutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti, filosofian tohtori Tuija Saresma työskentelee yliopistonlehtorina Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa, Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella. Hän tutkii vihapuhetta, populismia ja sosiaalisen median affektiivista retoriikkaa intersektionaalisesta näkökulmasta. Email: tuija.saresma@jyu.fi.
RASTER.FI 