TULLIN OMA MAALI: OTTAVATKO SUOMALAISET VIRANOMAISET SYRJIMÄTTÖMYYDEN VAKAVASTI?

Markus Himanen 

Etnisestä profiloinnista keskustellaan jälleen julkisuudessa. Tullin virkamiehet pysäyttivät ja tarkastivat kuuden vaasalaisen jalkapallojoukkueen VPS:n pelaajan henkilöllisyyden heidän saapuessaan lauantaina 9.3.2019 Ruotsista pelimatkalta Vaasaan. Pysäytykset ovat herättäneet keskustelua mediassa sen jälkeen kun joukkueen kapteeni twiittasi, että vain ne pelaajat, ”joiden ihonväri ei ole valkoinen”, valittiin tarkastukseen.

Mihin viranomaistoiminta kyseisessä tilanteessa perustui ja oliko kyse syrjivästä kohtelusta? Riippumattoman selvityksen toteuttaminen tulliviranomaisten toiminnasta 9.3. Vaasassa olisi tärkeää monesta syystä.

VPS:n pelaajat ovat ilmaisseet selkeästi, että he kokivat pysäytykset laivaterminaalissa syrjivinä. Medialle antamissaan lausunnoissa he kuvasivat tapahtumia mm. ”rasistisiksi, oudoiksi, hämmentäviksi ja järkyttäviksi” (HS 11.3.2019, IS 10.3.2019, YLE 11.3.2019). Vastaavia kuvauksia viranomaistoiminnasta löytyy Pysäytetyt-tutkimushankkeen aineistosta. Useat haastateltavat kertoivat saavuttaessa laivalla Ruotsista Suomeen kokemuksista, joissa heidät oli poimittu jonosta tai ryhmästä ainoana ei-valkoisena tarkastukseen. Pysäytyksistä kertoneet liittivät tilanteisiin samanlaisia kokemuksia eriarvoisuudesta ja kyseenalaistamisesta, joista myös VPS:n pelaajat kertoivat.

Vaasan tapahtumia kommentoidessaan Tullin edustajat ovat kiistäneet, että virkamiesten toiminta olisi ollut syrjivää. Pelaajien kuvausta tapahtumien kulusta ja tarkastuksesta Tulli ei kuitenkaan kiistä.

Tullin antamissa lausunnoista tulee esille kaksi ongelmaa, jotka liittyvät pysäytysten ja henkilöllisyyden tarkastusten kaltaisten toimenpiteiden oikeutukseen.

Ensinnäkin Tulli tuntuu viestittävän, että ainoastaan käsillä oleva toimenpide oli tärkeä ja perusoikeuksiin ja asialliseen kohteluun liittyvät tekijät ovat toissijaisia. Kuitenkin viranomaistoiminnan tavoitteena tulisi olla perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Vaatimus siitä, että viranomaisen olisi kerrottavat toimintansa syy asiakkaalle ja muutoinkin kohdeltava tätä kunnioittavasti ei siis ole jokin ikävä, ylimääräinen viranomaistoimintaa hankaloittava lisä. Tieteellisessä tutkimuksessa turvallisuusviranomaisten legitimiteetin katsotaan monesti perustuvan jossakin määrin viranomaistoiminnan tehokkuuteen, mutta ennen kaikkea toiminnan koettuun oikeudenmukaisuuteen (Bradford 2015, Hough et al. 2010). Nämä kaksi luotettavan viranomaistoiminnan osaa ovat myös riippuvuussuhteessa toisistaan: turvallisuusviranomaisten tehokas toiminta edellyttää, että kansalaiset luottavat viranomaisiin ja ovat valmiita yhteistyöhön.

Tutkimusten mukaan erityisesti toiminnalla, joka koetaan epäoikeudenmukaisesti, esimerkiksi koska viranomaisen koetaan toimivan epäasiallisesti, syrjivästi tai mielivaltaisesti, on pitkäkestoisia ja negatiivisia vaikutuksia virkavaltaa kohtaan tunnettuun luottamukseen (Bradford et al. 2009)..

Toiseksi Tulli viestii, että syytökset syrjinnästä eivät ole vakavia. Tullin edustajan mukaan sen virkailijat etsivät laivalla ollutta kohdehenkilöä, josta oli tiedossa vain nimi. Eriarvoista kohtelua perustellaan sillä, että ”tullitarkastajat matkustajaputkessa ovat joutuneet tekemään tulkinnan paikan päällä, että nimi ei ollut suomalaisperäinen.” (IS 10.3.2019) Tullin mukaan tämä on normaali menettelytapa.

Olisivatko virkailijat toimineet samalla logiikalla, jos etsityn henkilön nimi olisi ollut Matti Virtanen? Nimen perusteella ei voida päätellä sitä, miltä henkilö näyttää eikä henkilön ”suomalaisperäisyyttä”.

Tullin edustajan kuvailema menettely on etnistä tai rodullistavaa profilointia. Koska on selvää, että valikointia pysäytetyistä henkilöistä on tehty ihonvärin ja oletetun kansallisuuden perusteella, on Tullin velvollisuus selittää, miksi etnistä syrjintää ei olisi tapahtunut.

Yhdenvertaisuuslain mukaan erilainen kohtelu ei ole väistämättä syrjintää, jos sillä on laillinen perusta, hyväksyttävä tavoite ja keinot ovat oikeasuhtaisia. Tulli ei kuitenkaan varsinaisesti kerro, mistä tapauksessa on kyse. Miksi henkilöä etsittiin ja minkä toimivaltuuden perusteella tullin virkamiehen tekivät tarkastukset? Vaikka viranomaiset eivät voisikaan kertoa kaikkia tietoja, olisi tärkeää, että tarkastetut pelaajat ja suuri yleisö voivat punnita toimenpiteellä tavoitellun hyvän ja sen aiheuttaman haitan suhdetta.

Tähän mennessä VPS:n pelaajat ovat kertoneet kokeneensa, että heidän ihmisarvoaan loukattiin: he joutuivat toimenpiteiden kohteeksi ihonvärinsä ja siihen liittyvien oletusten takia eikä heille ole vaivauduttu edes kertomaan mistä oli kyse. Tullin tähän saakka julkisuuteen antamat vastaukset eivät ole oikeassa suhteessa tapauksen vakavuuteen.

Tämän vuoksi olisi tärkeää, että tapahtunutta selvitetään riippumattoman tahon toimesta tarkemmin.

Vaikka myöhemmin todettaisiinkin, että kyseisessä tarkastuksessa erilaiselle kohtelulle olisi hyväksyttävät syyt, ei Tullin toiminta silti ole ollut ongelmatonta. Oikeus tulla kohdelluksi samanarvoisesti on jokaiselle kuuluva perusoikeus, ja viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Nyt Tulli on useamman päivän ajan viestinyt, että etninen profilointi on hyväksyttävää.

Himanen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.

Lähteet

Bradford, B. (2015). Unintended consequences. In R. Delsol and M. Shiner, eds, Stop and Search. UK: Palgrave Macmillan.

Bradford, B. Jackson, J.  and E.A. Stanko (2009) ‘Contact and Confidence: Revisiting Asymmetry in the Impact of Encounters With the Police’, Policing and Society, 19(1): 20–46.

Hough, M., Jackson, J., Bradford, B., Myhill, A. And Quinton, P. (2010). Procedural Justice, Trust, and Institutional Legitimacy. Policing: A Journal of Policy and Practice, 4(3), pp. 203-210.

Suvi Keskinen, Aminkeng Atabong Alemanji, Markus Himanen, Antti Kivijärvi, Uyi Osazee, Nirosha Pöyhölä ja Venla Rousku. (2018): Pysäytetyt – Etninen profilointi Suomessa. Svenska social och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Helsingfors, SSKH, Notat, 2/2018.