Pakolaiset kriisissä – virrat tulvivat ja rajat vuotavat?

 Mervi Leppäkorpi

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan [1] maailman pakolaistilanne on huonoin sitten tilastoinnin aloittamisen. Vuoden 2014 päättyessä kodeistaan oli paossa lähes 60 miljoonaa ihmistä. Euroopan lähialueiden kriisit näkyvät myös meillä. Esimerkiksi tammi- heinäkuussa 2015 EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontex [2] havaitsi 340 000 rajan ylitystä, joita se pitää laittomina. Tämä on lähes kolminkertaisesti viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Tilanne ei kuitenkaan tämän päivän Euroopassa [3] ole yhtä dramaattinen kuin Jugoslavian hajoamissotien seurauksena vuonna 1992.

Toimittajat kirjoittavat ihmisten kriisistä tulvina ja pakolaisongelmana. Kuluneen vuoden aikana on voitu lukea laittomista siirtolaisista [4] ja maahan tulijoista [5], luvattomista rajanylittäjistä [6] ja paperittomista siirtolaisista [7]. Median kuvauksissa korostuu se, että maahan pyritään laittomasti [8] – ei se, että ”laillisia” väyliä ei käytännössä ole. <1> Uutistoimisto Al Jazeera[9] sen sijaan päätti kirjoittaa johdonmukaisesti kriisejä pakenevista ihmisistä pakolaisina.

Vaikka kotimaistaan lähteneiden ihmisten hätään on herätty, suomalaisissa medioissa pakolaisten liikkumisesta puhutaan edelleen luonnonilmiöiden ja fysiikan käsittein. Lehdissä ja televisiossa ”siirtolaistulva” [10] pahenee koko ajan [11]. Yhtä toistettuja ovat kuvaukset siitä, miten siirtolaiset [12] ja turvapaikanhakijat [13] ”virtaavat” Eurooppaan.

Edes akateemisessa keskustelussa ei ole vältytty puhumasta pakolaisongelmasta ja ”virroista”. Esimerkiksi Politiikasta.fi-raadissa [14] tutkijat Vesa Puuronen ja Jarmila Rajas kirjoittavat siirtolais- ja pakolaisvirroista. Samassa raadissa kuitenkin Tiina Vaittinen kiinnittää huomiota ”pakolaistulvasta” puhumisen ongelmallisuuteen.

Puhetavoilla on väliä

Kun liikkuvista ihmisistä puhutaan fysiikan ja luonnonilmiöiden käsitteillä, on vaikeaa nähdä yksilöä liikkeessä. Jokainen ihminen, joka tekee päätöksen lähteä kotiseudultaan, on tehnyt itsenäisen päätöksen. Yksilö häviää kuitenkin mielikuvien alle, joissa samanlaiset pisarat muodostavat hallitsemattoman vesimassan, tulvan tai virran ja rajat vuotavat [15]. Liikkeellelähdön motiivit ovat kuitenkin erilaisia ja liikkeessä on joukko yksilöitä. Osa pakenee sotaa tai vainoa, toiset etsivät parempaa elintasoa, haluavat elää yhdessä jo muuttaneen perheen kanssa tai etsivät seikkailua.

Ylen toimittaja kertoi havahtuneensa [16] Turkin rannikolla syyrialaisten keskellä siihen, että pakolaisista puhutaan kuin eläimistä, vaikka kyse on hädänalaisista ihmisistä. Tästä oivalluksesta huolimatta myös kyseinen kirjoitus alkaa puheella siirtolaisten ja pakolaisten virroista. Tämä osoittaa miten itsestään selviksi ja kyseenalaistamattomiksi nämä sanat ja niiden mukana kulkevat mielikuvat ovat muodostuneet.

Kun puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo (ps) puhui ”laittomista turvapaikanhakijoista” ja ”elintasosurffareista”, hänen näkemystään haastettiin [17] eri medioiden lisäksi myös poliitikojen ja Maahanmuuttoviraston taholta. Slunga-Poutsalon tapa puhua ei kuitenkaan ole kaukana mediassa esiintyvistä puhetavoista. Esimerkiksi MTV3 uutisissa albanialaisia kutsuttiin elintasopakolaisiksi [18] ja sanomalehti Ilkka otsikoi ”paperittomista pakolaisista” [19] (otsikko muutettu myöhemmin).

Puhuttaessa erityisesti Suomeen suuntautuvista ihmisten ”tulvista”, katoavat mittasuhteet. Kun Turun poliisilaitokselle hakeutui heinäkuussa 2015 noin 30 turvapaikanhakijaa päivässä ja tätä nimitettiin tulvaksi ja kaoottiseksi tilanteeksi [20], herää kysymys, millaisia ylisanoja tarvittaisiin, että voitaisiin puhua Turkin (1,6 miljoonaa pakolaista vuoden 2014 lopussa), Pakistanin (1,5 miljoonaa) tai edes Ruotsin (140 000) tilanteesta [21]. On myös hyvä muistaa, että talvi- ja jatkosodan seurauksena Suomessa onnistuttiin järjestämään uusi koti 430 000 evakolle. Suomeen on tullut heinäkuun 2015 loppuun mennessä noin 4000 [22] ihmistä hakemaan turvapaikkaa ja Ruotsiin samaan aikaan 37 000 [23]. Oikeastaan pitäisi siis puhua laineista tai pisaroista, jos ihmisten liikkumisesta halutaan puhua luonnontieteen termeillä.

Puhe Euroopan pakolaisongelmasta [24] kääntää suunnan pakenevien yksilöiden ja kriisimaiden ongelmista toisaalle – Eurooppaan, joka nousee tarkastelun keskipisteeksi. Pakolaisongelmasta puhuttaessa ei tarkastella ihmisten, vaan valtionhallinnon ongelmia [25]. Toimittajat eivät kirjoita Budapestin Keletin juna-asemalle sumputetun pakolaisen ongelmasta löytää turvaa tai Berliinissä virastorakennuksen ulkopuolella helteessä ilman suojaa jonottavien ihmisten asemasta näiden yksilöiden vaikeana tilanteena. Sen sijaan huomio kiinnittyy instituutioiden ongelmiin ja eurooppalaisten asenteisiin.

Median ja tutkijoiden puhetavoilla on merkitystä, etenkin kun rasistisista ja ihmisvihamielisistä puhetavoista on tullut normaalia kielenkäyttöä. Menneen viikon aikana Helsingin Sanomien Nyt-liite [26] ja MTV [27] ovat ilmoittaneet sulkevansa keskustelun kaikista siirtolaisuuteen liittyvistä verkkouutisista, koska keskustelun taso on alittanut kaikki rimat. Samat mediat ovat kuitenkin olleet mukana luomassa ilmapiiriä, jossa yksilö häviää puheeseen uhkaavista massoista.

Kirjoitetaan paremmin

Siirtolaisista voi kirjoittaa yksilöinä ja kunnioittavasti, vaikka heidän tuleva oleskelulupastatuksensa ja sijoittumisensa Euroopassa ei ole vielä selvillä. Yksi tapa tarkastella tekstejä on jokaisen ”pakolaisen” ja ”siirtolaisen” korvaaminen suomalaisella vaihto-opiskelijalla. Puhuisinko samalla tavalla niistä, jotka näen kaltaisinani? Tulvivatko vaihto-opiskelijat syksyisin Berliiniin? Kun opiskelija Tukholmassa ei löydä asuntoa, onko kyseessä vaihto-opiskelijaongelma vai asuntopula?

Median ylläpitämä puhetapa ja siihen liittyvät kuvat siirtolaisista massoina tarjoaa kasvualustan ajatuksille, joiden mukaan siirtolaiset eivät ole kanssaihmisiä. Yle on hiljattain luvannut käynnistää journalistisen erityisprojektin maahanmuutosta [28]. Voisiko erityisprojekti tarkoitta myös sitä, että toimituksissa käytäisiin läpi tapoja, joilla muuttoliikkeessä olevista ihmisistä kirjoitetaan?

Mervi Leppäkorpi on nuorempi tutkija yhteiskuntapolitiikan oppiaineessa Itä-Suomen yliopistossa.

[i] Laittomista siirtolaisista puhumisen ongelmallisuudesta mm. Journalismikritiikin vuosikirjassa 2013 [29]